Merkityksellinen oppiminen tutkivan oppimisen ja motivaation kautta

Minusta tutkivan oppimisen ydinajatus on, että opettaminen nähdään tutkimusaiheen suuntaamisena opetettavan asian kannalta olennaiseen ja siitä seuraavan tutkimisen tukemisena. Tässä opetustavassa lähestytään konstruktivismista oppimisnäkemystä, koska tutkiminen toimintana luontaisesti rakentaa vanhan tiedon varaan. Uutta on vaikea rakentaa tuntematta vanhaa. Merkitykset siis rakentuvat tutkittavan asian ympärillä toimimisesta, tutkimisesta. 

Puhdasta konstruktivismia opettamisessa tämäkään menetelmä pystyy tuskin oppilaille tarjoamaan. Behavioristiset menetelmät voivat olla tarpeen, jos vaikkapa oppilaan opiskelumotivaatio on heikko. (1)

Oppimismotivaation tai yleensäkin motivaatioon olemassa useita teorioita. Esim. Maslown tarvehierarkkian pohjalta on mahdollista lähteä pohtimaan, onko heikosti motivoituneella oppilaalla tilanteessa jokin aiheen kannalta oppimista estävä alempi tarve tyydyttymättä. Motivaatioteorioiden kautta voi yrittää pohtia asiaa teorioiden tarjoamien eri näkökulmien ja viitekehyksien kautta. Valitettavasti viisastenkiveä on motivaatioteorioiden suunnaltakaan turha hakea. Jos ne tarjoaisivat valmiin mallin joka tilanteeseen, meillä tuskin olisi missään organisaatiossa heikolla motivaatiolla liikkeellä olevia ihmisiä.

Empiirisestä kokemuksesta ihmisten tavoitteet ovat harvoin linjassa organisaation, johtajan tai opettajan tavoitteiden kanssa. Anderson (1, s. 39) määrittelee kuvitellun yhteisön sellaiseksi, jossa yhteisön jäsenet eivät henkilökohtaisesti tunne yhteisön jokaista jäsentä. Anderson on tutkinut nationalismia, mutta kuvitellun yhteisön ajatus on johdettavissa kaikkiin em. määritelmän täyttäviin yhteisöihin, myös kouluihin. Luokkahuonetilanne on minusta yksi yhteisö koulun kuvitellussa yhteisössä. Zygmunt Bauman puhuu todellisuuden palasista, joista jokainen on tosi omasta näkökulmastaan. Hän tarkoittaa sitä, että sama asia voidaan kertoa monella eri tavalla. Opettamisen kontekstissa huono koetulos voi olla sen saaneelle huono juttu, mutta kilpailevalle oppilaalle se voi ollakin hyvä juttu. Samainen huono koetulos voi myös herättää sen saaneessa motivaation. Yhtä hyvin se voi tappaa kokonaan jo orastavan motivaation sen saaneessa (2).

Edellä mainittu asettaa opettamisen uuteen valoon. Opettaja voi kertomalla saman asian eri tavalla vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, miten asia otetaan. Toisaalta se asettaa vastuuta myös vastaanottajille. Sama asia samalla tavalla kerrottuna tarkoittaa jokaiselle eri asioita heidän todellisuudessaan ja siinä miten he todellisuuteensa asian liittävät. Edellämainittu on sisällä myös konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä ja teoriassa olemassa, sen todellisuudesta kerrottuna.

(1) Kuvitellut Yhteisöt, Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua

Benedict Anderson

Vastapaino 2007

(2) Sosiologinen ajattelu
Zygmunt Bauman
Vastapaino 1997

(3) Tutkiva oppiminen käytännössä, Matkaopas opettajille
Kai Hakkarainen, Marianne Bollström-Huttunen, Riikka Pyysalo, Kirsti Lonka
WSOY Oy 2004