Ajatuksia annetuista artikkeleista

Lueskelin NK2 opettajaopintoihin liittyviä artikkeleita netistä aikani kuluksi. Päivät ovat pitkiä sairauslomalla, jalkapuolena, ja kun ei voi liikkua on hyvää aikaa pohdiskella opettajuuteen liittyviä kysymyksiä. Artikkelikokoelma Koivisto, J., Mäki, M. & Uusitupa. T (toim.) 1995. Mitä on valistus? sisälsi monen ajattelijan filosofointia antiikinajasta nykypäivään. Kuinka historia ja menneisyys vaikuttavat ajatteluun ja siihen kuka minä olen, kuinka hahmotan itseni tässä maailmassa? Kuinka yhteiskunnan muutokset vaikuttavat siihen miten minä juuri nyt ajattelen. Mikä on minun aikani? Mikä on nykyisyyden merkitys minulle? Ja etenkin jäin pohtimaan ihmisen ajattelun ja toiminnan muutosta, onko sitä loppu viimeksi laisinkaan tapahtunut vuosituhansien aikana?

Filosofi Michel Foucault (1926–1984) pohti tätä yhteiskunnallista muutoksen ja ajan merkitystä. Esimerkiksi kysymyksessä mitä teen silloin, kun puhun nykyisyydestä? Foucault’n  ajattelussa  yksi keskeisistä oli kysymyksistä liittyy siihen, että millä tavalla ajan ja historian käsittelyyn liittyi uusi modernin ajan ja menneisyyden pohdinta. Kuitenkin jo paljon ennen Foucalt’a aikakäsityksen ajattelija Augustinus, muinaisten roomalaisten aikaan pohti aikaa ja ikuisuutta.  Augustinus on vaikuttanut länsimaisen ajattelun  aikakäsitykseen merkittävällä tavalla ja hän käsitteli aikaa hyvin subjektiivisena kokemuksena;  mennyttä aikaa, nykyhetkeä ja tulevaa aikaa, sekä ajan kulumista ja mittaamista. 

”Sillä mennyttä aikaa ei enää ole olemassa ja tuleva aika ei ole vielä tullut. Mutta nykyaika, jos se aina olisi nykyistä eikä muuttuisi menneeksi, ei enää olisi aikaa, vaan ikuisuutta. Jos nyt siis nykyaika vain sen vuoksi on aikaa, että se muuttuu menneisyydeksi, kuinka voimme silloin väittää, että se on olemassa, jos sen ainoa olemisen peruste on siinä, että se ei enää tule olemaan.^”

                                                                                       -Augustinus-

Immanuel Kantin kysymys Mitä on valistus? pysäytti minut hetkeksi pohdiskelemaan Valistus –käsitettä. Termi asettuu minun mielessäni likelle sivistystä, opettamista, kulttuuria ja kasvatusta. Valistus on ihmisen irtautumista itse aiheutetusta ”alaikäisyyden” tilasta. Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeä ilman toisen opastusta, toisin sanoen se on vastakohta aikuismaiselle käytökselle. Itseaiheutettua alaikäisyys on silloin, jos sen syynä ei ole järjen puute vaan järjen käytön estää päättämisen ja rohkeuden puute.  Valistuksenajan tunnuslause onkin: Käytä rohkeasti omaa järkeäsi! Eikä se huono tunnuslause ole tällekään päivälle.

Länsimaissa opetus on kautta historian kuulunut kirkon väelle, oppineille ja kirkko on huolehtinut luku- ja kirjoitustaidon opettamisesta. Kirkon asema koulutuksen ja opettamisen järjestäjänä on vuosikymmenien saatossa pikkuhiljaa hiipunut. Nykyisin pohditaankin uskonnon opetuksen asemaa peruskoulun opetussuunnitelmiin liittyen ja  globalisaation myötä se uhkaa jäädä pois kokonaan. Uskonnon opetuksen tilalle tulee mahdollisesti etiikkaa, moraalipohdintaa ja eri kirkkokuntien historiaa ja oppeja tutkiva oppiaine. Suomen syrjäisestä maantieteellisestä asemasta johtuen olemme näihin päiviin asti eläneet ja käyneet kouluamme, kasvaneet luterilaisuuden suojaisassa helmassa. Kun viime vuosien aikana Suomessa tapahtunut yhteiskunnallista ja koulujärjestelmään liittyvää muutosta, myös usko uskonnollisiin auktoriteetteihin on vähentynyt. Tämä on käynyt ilmi erilaisissa markkinatutkimuksissa, joissa tulkintaa ei kuitenkaan tehdä ihmisten uskonnollisuuden vähenemiseen liittyen vaan nimenomaan kirkon auktoriteetteja kohtaan. Muinaisten roomalaisten aikainen kirkon miesten järkähtämätön asema kansan opettajina on rapistunut ja siirtynyt kansalaisille.

Mary Wollstonecraft (1759–97) oli englantilainen radikaali feministi, pedagogi, yhteiskuntafilosofi ja kirjailija. Hän kritisoi kirjoituksissaan armeijan tapaa tuhota ihmisluonnon synnynnäiset vahvuudet ja sokeaan tottelemiseen perustuvan hierarkian tuhoisaa vaikutusta. Hänen mukaansa sotilaat eivät ole moraalisia yksilöitä, koska heitä on opetettu tottelemaan eikä ajattelemaan itse. Kuinka tämä näkyy nykypäivänä armeijan koulutuksessa tai poliisikoulutuksessa? Kummastakaan minulla ei ole henkilökohtaista konkreettista kokemusta, ainoastaan lähituntumaa (poikani on parhaillaan Parolan panssariprikaatissa suorittamassa asepalvelustaan), mutta mielestäni joltain osin Wollstonecraftin ajattelu on täysin siirrettävissä tähän päivään. Wollstonecraft kritisoi myös kirkkoa, erityisesti sen hierarkista rakennetta. Hänen ajattelunsa lähtökohtana oli kaitselmus, ihmisen pyrkimys kohti parempaa sekä tässä että seuraavassa maailmassa. Wollstonecraft korosti, että Jumalaa pitää kunnioittaa, koska hän on kaikkein järjellisin olento.  

1700-luvun yhteiskunnallinen filosofinen keskustelu korosti kasvatuksen merkitystä. Tämä on Wollstonecraftin feminismiin liittyvä perusnäkemys ja että kaikki tieto sekä ajattelu ovat riippuvaisia aistihavainnoista. Feministinen Wollstonecraftin pääteos Naisten oikeuksien puolustus  (A Vindication of the Rights of Woman) käsittelee ihmisoikeuksien syntyä, läntistä yhteiskuntaa ja naisen alisteista asemaa miehiin nähden. Wollstonecraft oli naisasialiikkeen edelläkävijä ja raivasi tietä uuteen utopiaan niin politiikan, kirjallisuuden, koulutuksen kuin avioliitonkin saroilla. Hänen tasa-arvoajattelunsa oli aikaansa edellä ja hänen mukaansa naisilla tuli olla samat oikeudet kuin miehillä, näin häntä voidaan pitää myös tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustamisen edelläkävijänä. Wollstonecraft toimi kasvattajana ja hän kirjoitti ja toimitti erityisesti tytöille suunnattua oppimateriaalia. Wollstonecraft esittää, että naisten koulutuksen ja itsenäistymisen avulla yhteiskunta voi kehittyä. Suurin epäkohta tasa-arvoon liittyvässä problematiikassa olikin juuri epätasa-arvoinen koulutus. Tämä johti siihen, että naiset pysyivät tietämättöminä ja muista riippuvaisina. Wollstonecraftin mukaan käsitys naisista romanttisina rakkauteen ja tunteisiin suuntautuvina olentoina on miehisen vallankäytön tulosta; niinpä naisten on vapauduttava oman järkensä avulla. Wollstonecraft piti myöskin avioliittoa esteenä naisten oikeuksien toteutumiselle, koska avioliitossa naisesta tuli ajan lainsäädännön mukaan miehen omaisuutta.

Mary Wollstonecraftin sai aviomies William Godwin kanssa tyttären Mary Wollstonecraft Shelley´n.ja surullista on, että Wollstonecraft kuoli Maryn synnytettyään. Tytär Mary kirjoitti myöhemmin kuuluisan tarinan Frankenstainista. 

Yhdessä artikkeleista kysytään: Kenellä on oikeus valistaa? Nykyajan kielelle sopivasti käännettynä kysymystä voisi pohtia teemalla kenellä on oikeus opettaa. Sillä, joka siihen pystyy. – ”Mutta kuka siihen pystyy?” – Kuka ei siihen pysty? Artikkelin keskustelu polveilee ja jatkuu toteamukseen: Niinpä meidän on tyytyminen siihen, että jokainen – Sokratesta tai Kantista aina kaikkein hämäräperäisimpään kaikista yliluonnollisella tavalla valaistuista räätäleistä ja suutareista – on ilman poikkeusta oikeutettu valistamaan ihmiskuntaa voimiensa mukaan niin pian kuin hänen hyvä

tai paha henkensä häntä siihen kannustaa. Päätelmänä on se, että tämä vapaus on ihmisyhteisölle  vähemmän vaarallinen kuin se, että ihmisten ajatusten, työn ja toimien ohjaus olisi monopolina tai yksinoikeudella annettu jonkin ammattikunnan hallintaan.  Artikkelissa mainitaan kuitenkin poikkeuslupa, mikä liittyy salaisiin kokouksiin ja salaliittoihin liittyen eli rikoslaki, jonka mukaan niille, joiden ammattina ei ole opettaa viran puolesta tai kateederilta, ei sallittaisi muita työvälineitä kuin kirjapaino.

Laajassa artikkelikokoelmassa mielenkiintoni kohdistui Kantin esittämään suunnistautumisen käsittelyyn ja pohdintaan eli mitä suunnistautuminen tarkoittaa ajattelussa. Sana suunnistautuminen tarkoittaa annetun ilmansuunnan käyttämistä muiden ilmansuuntien ja erityisesti auringonnousun suunnan löytämiseen eli taitoon suunnistaa auringon avulla. Tähän tarvitaan käsitys itsestä subjektina ja taidon erottaa oikean ja vasemman. Järjen käyttö liittyy taitoon siten että tieto ilmansuunnista on teoreettisella tasolla opittu sekä teorian siirtämiseen praktiseen käyttöön.  Järjen avulla osaamme suunnistaa, suunnistautua haluamaamme suuntaan. Jos jokin näistä prosessiin liittyvistä tiedoista ja taidoista puuttuu tai on puutteellista todennäköisesti eksymme, mutta sattuma voi meidät johdattaa myös oikealle tielle. Näin ajateltuna tarkoitetaan suunnistautumista matemaattisessa merkityksessä. Kun käsitettä pohditaan laajemmassa merkityksessä liittäen sen ajatteluun, loogiseen päättelyyn päästään jo hyvin monimutkaiseen ajatteluun. Usko on subjektiivista vakaumusta jonkin totuudesta, mihin samalla liittyy tietoisuus vakaumuksen objektiivisesta riittämättömyydestä. Tämän vuoksi uskoa on tiedon vastakohtana. Toisaalta jos jotakin pidetään totena perusteiden nojalla, joiden riittämättömyydestä samalla ollaan tietoisia, niin silloin on kyse mielipiteestä. Mielipide voi muuttua tiedoksi, jos sitä vähitellen täydennetään asianmukaisilla perusteilla. Jos sitä vastoin perusteet jonkin totena pitämiselle eivät ylipäätään ole objektiivisesti päteviä, ei usko voi järjen käytöllä muuttua tiedoksi.

Lähteet:

Koivisto, J., Mäki, M. & Uusitupa. T (toim.) 1995. Mitä on valistus?

Keha: Gemilo

Kokemuksia harjoittelusta

Harjoittelu NK2/Inga

Opetusharjoittelu oli helppo toteuttaa,käytännössä,  koska toimin päätoimisena ammatillisena opettajana. Halusin asettaa haasteita itselleni erilaisten opetusmenetelmien käytöstä, koska olen ollut pääsääntöisesti luento-opettaja. Tuntisuunnitelmassa 30 kontaktituntia antoi minulle mahdollisuuden ottaa käyttööni erilaisia opetusmenetelmiä käyttöön. Tuntiohjelmaan kuului mm. swot-analyysi, mikä oli menestys myös opiskelijoiden mielestä. Siinä pohdittiin lähihoitajaksi opiskelun  hyviä ja huonoja puolia, mahdollisuuksia ja uhkia. Opiskelijat miettivät pienryhmissä aiheita yhdessä aluksi ja sen jälkeen jokainen kävi laittamassa ainakin yhden ryhmänsä pohtiman asian taululle, jonne olin piirtänyt swot-taulukon. Opiskelijat lähtivät kirjoittamisen jälkeen innokkaasti avaamaan kirjoittamiaan asioita. Näin päästiin myös syvällisempään pohdintaa mm. lähihoitajan etiikasta, työhyvinvoinnista yms. Lukio-opiskelijoille swot-analyysi oli jossain määrin tuttu, mutta vähän käytetty.

Lisäksi tehtiin ryhmätöitä, joista sain opiskelijapalautteissa hyvää palautetta. katsottiin ajankohtaisia videoita mm. MTV3 katsomosta ja Ylen Areenalta. Ohjaavan opettajan antamasta palautteesta otin opikseni ja opin tekemään ohjelmista ja antamistani lehtiartikkeleista kysymyksiä, jotka herättivät keskustelua. Haasteena ja minulle kehittämisehdotuksena tulivat kaikkien opiskelijoiden osallistaminen. Näissä ryhmissä, joissa tein opetusharjoittelua, aina samat opiskelijat toivat esiin mielipiteitään ja hiljaiset jäivät hiljaisiksi. Toisaalta keskusteltuani siitä opiskelijoiden kanssa, monet olivat sitä mieltä, että kaikki eivät edes halua, että opettaja huomioi heitä ja jos huomioi, se saa aikaan heissä paniikin kaltaisia oireita ja voi olla syynä seuraavaan poissaoloon. Tuntimäärältään pitkät kurssit vaativat väliarviointia ja opiskelijat ovat tyytyväisiä, jos arviointiin kuuluu tehtäviä, projektitöitä, ryhmätöitä ja mahdollisesti tuntitentti ja/tai kotitentti. Koen, että monenlaiset tehtävät helpottavat sinänsä arviointia, mutta tuo opettajalle paljon työtä, kun jokainen tehtäväkirja, tentti ja kotitehtävät on ehdittävä lukea ja vielä pyytää niitä jatkuvasti palautettavaksi ajallaan ja vähän myöhässäkin.

Ongelmalähtöiset ns. case-tehtävät ovat tyypillisiä hoitotyön koulutuksessa. Pitkällä fyysisen toimintakyvyn kurssilla opiskelijat tekivät Elämää kotona -projektin, josta minun ohjattavana ja arvioitavana oli terveydenhuollon osuus. Lisäksi projektiin kuuluivat kotitalouden ja viriketoiminnan osuudet. Projektityöt purettiin yhteisesti kotitalous ja viriketoiminnan ohjaamisen opettajan kanssa siten, että opiskelijat esittelivät oman case-työnsä luokan edessä. Käytin suullisessa arvioinnissa ns. hampurilaismenetelmää, jossa aluksi annoin myönteistä palautetta, sitten puutuin niihin kohtiin, jotka olisivat vielä vaatineet  työstämistä ja lopuksi taas myönteinen palaute kokonaisuudesta. Näin tein jokaisen ryhmän kanssa. Ongelmalähtöinen opetus on minulle tuttua ja käytän sitä myös tunneilla pienryhmätyöskentelyssä.

NK3 Osallistava opettaminen

 Opettaja kalastajana

”Opettaja on kuin kalastaja. Ellei tunne kalalajeja, on ihan sama, kuinka hyvät kalastusvälineet ovat.”

Opettajan yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen osallistuminen ja vastuu, erilaiset oppimisympäristöt sekä opettajan eettinen vastuu.

Näkökulman osa-alueet:                            

•  opettaja työyhteisössä 
•   opettaja yhteiskunnassa
•  opettaminen monimuotoisissa oppimisympäristöissä

Opetusryhmien ajatuksia merkityksellisestä oppimisesta

Pohdi esimerkkien kautta, mikä on ollut sinulle merkityksellistä oppimista?

• merkityksellisintä on ollut, että pitää pystyä esittämään asiansa vakuuttavasti ja ammattitaitoisest
• monenlainen ja kaikenlainen oppiminen on merkityksellistä (ei pelkästään kouluoppiminen)
• tiedonsaanti, joka muuttuu hyödyksi jollakin aikavälillä
• Antikaisen mielestä perusopetuksessa ei tule merkityksellistä oppimiskokemusta. Hirsjärvi on sitä mieltä, että kaikki oppiminen on merkityksellistä. 
• Cygnaeus: Aivot, kädet ja sydän oltava mukana. 

Mitkä asiat tekevät sinulle oppimisesta merkityksellistä?

• oppii uusia asioita
• konkretia, voi soveltaa tietoja ja oppimista käytäntöön
• hyödyllisyys, oppimisen kautta saavuttaa tavoitteensa
• tukea aiempaa osaamista
• hyvä opettaja vaikuttaa oppimiseen positiivisesti
• kannustavat opiskelukaverit
• tunteet, positiiviset ja negatiiviset

Miten merkityksellinen oppiminen näkyy ammatillisessä opettajankoulutuksessa?

• oivallukset, kriittinen ajattelu, itsekritiikki, pitkäjänteisyys, vuorovaikutuksellisuus kehittynyt
• opettajaopiskelijat oppijana
• merkityksellinen oppiminen auennut ryhmässä ja konkretisoitunut käytännössä

Merkityksellinen oppiminen yleistä pohdintaa

Merkityksellinen oppiminen

-Kimmo

Omalta kannalta merkityksellisen oppimisen käsitän sellaisen asiana, että jokin oppimistapahtuma jättää muutakin kuin pelkän uuden asian oppimisen. Tämä on siis syvempi käsite kuin pelkkä tavallinen oppiminen. Perinteisessä koulumaailmassa keskitytään liiaksi yksittäisten asioiden opettamiseen ”tässä se on, oppikaa”.

Onnistuneeseen oppimistapahtumaan on monta edellytystä. Tärkeimmät ovat opettajan pätevyys ja oppilaan halu oppia. Opettaja vaikuttaa suurelta osalta oppimistapahtuman onnistumiseen, tämähän on juuri sitä opettajan ammattitaitoa. Oppilaan haluttomuus oppia on yksi iso haitta opetuksen onnistumiselle. Oppilaan motivointi on hyvin tärkeää varsinkin kun sitä ei ole tai se on vähäistä. Opettajan tarvitsee motivoida ja innostaa oppilasta omalla olemuksellaan. Mikäli opettaja ei edes itse ole innostunut asiasta niin pahimmassa tapauksessa se vie opiskelumotivaation oppilaalta. Käytettävät menetelmät vaikuttavat myös oppimistapahtumaan. Yksinkertaisesti kaikki eivät opi asioita samalla tavalla. Tarvitsee käyttää erilaisia ilmaisuja, esitysmenetelmiä ja yrittää vääntää asia rautalangasta. Uusi asia tarvitsee liittää osaksi aikaisemmin opittua ja selvittää missä sitä käytetään tulevaisuudessa jolloin uuden asian oppimisen tärkeys tulee ilmi. Juuri asioiden irtijääminen hankaloittaa myös oppimista. Jos oppilas näkee selvästi että asia liittyy johonkin suurempaan kokonaisuuteen jonka ymmärtäminen edellyttää pienien yksittäisten asioiden osaamista. Varsinkin sähköalalla hankalaa teoriaa opiskeltaessa on vaikea ymmärtää miksi näitä oikein opiskellaan. Kun myöhemmin siirrytään ammattiaineisiin jolloin teoria pitäisi olla omaksuttuna niin teoriaopintojen tärkeys tulee ilmi kun niitä yritetään soveltaa käytännössä.

Kirjallisuus määrittelee merkityksellisen oppimisen paljon ytimekkäämmin esimerkiksi Varilan mukaan: "Merkityksellisellä oppimiskokemuksella tarkoitetaan tilannetta, jonka läpikäytyään yksilön näkemys itsestään tai ympäristöstään on muuttunut. Se vaikuttaa yksilön minäkuvaan ja elämännäkemykseen: kuka minä olen ja mitkä ovat minun toimintamahdollisuuteni. Seurausvaikutustensa perusteella ne voidaan jaotella myönteisiin ja kielteisiin. Myönteiset oppimiskokemukset lisäävät yksilön uskoa itseensä ja toimintamahdollisuuksiinsa, kielteiset taas vähentävät sitä.”

Varila, J. 1999. Tunteet ja aikuisdidaktiikka.

Merkityksellinen oppiminen

Merkityksellinen oppiminen

Mitä on merkityksellinen oppiminen opiskelijan / koululaisen näkökulmasta? 

Kirsi: Mielestäni oppiminen saa merkityksen, kun sen voi liittää kokonaisuuteen. Ja se tukee elinikäista oppimista. Hakkarainen ym. (Tutkiva oppiminen käytännössä, 2005) mukaan merkitys syntyy kun oppija hahmottaa kuinka asiat liittyvät toisiinsa. Kuinka esimerkiksi ruokaa tuotetaan maataloudesta.

Minna: Omakohtaisia kokemuksia oppimisesta

Olen töissä peruskoulussa, jossa usein oppilailta puuttuu motivaatio. Niin, voihan motivaatio olla puutteellinen aikuiskoulutuspuolellakin. Jos vaikka opiskelija olisi haettuaan yliopistoon joutunut/päässyt toiseen tai kolmanteen vaihtoehtoon ammattikorkeaan opiskelemaan. Tällöin vanhempien arvostus koulutuspaikkaa kohtaan ja oma motivaatio voivat ainakin opintojen alussa olla alakantissa. Väitän kuitenkin, että peruskoulun puolella oppilaitten motivaation nostamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tätä olen pohtinut ja käsitellyt omassa opetuksen havainnoinnissa.

Nyt oma motivaatio näihin ammatillisenopettajan opintoihin rupeaa pikkuhiljaa löytymään, ihan tekemisen kautta.  Oman tärkeän osansa motivoitumiseen on tuonut ”tutkiva oppiminen”. Tarkoitan tässä kohtaa ”tutkivalla oppimisella” tätä blogin kanssa tusaamista, jota en tosiaankaan vielä sujuvasti osaa. Internet ja verkostuminen luovat mahdollisuuden yhdessä oppimiselle (Hakkarainen, Lonka& Lipponen 2004, 15). Omat yksilölliset ajatukseni eivät yksinään kuitenkaan riitä määrittämään näiden opintojen suuntaa, vaan kaikkien osallistujien tuotos tulisi näkyä.  Nykyään tutkijat ovat nimenomaan sitä mieltä, että yksilön älykäs toiminta rakentuu sosiaalisessa ja fyysisessä vuorovaikutuksessa. Tutkijat asettavat vuorovaikutuksellisuuden myös opettamisen ja oppimisen tavoitteiksi ja käytänteihin tulevaisuudessa.  Tämä mahdollisuus, suorittaa opettajan ammatilliset opinnot näin verkkokurssina TAOKK:ssa, on minulle harppaus syvemmälle tiedonkäsittelytaitoihin. Vahvasti uskon, että sitä taitoa tulen myöhemmin työelämässä tarvitsemaan. Koska tämä nykypäivän teknologia antaa meille vapauden olla yhteydessä toisiimme ja kannustaa oppimaan juuri silloin kun se meille kullekin sopii, toivoisin, että tämä blogi toimisi sujuvasti tämän oppimistehtävän foorumina. Tässä meille kaikille tutussa ”Tutkiva oppiminen” –kirjassa painotetaan etenkin yksilön vastuun ottamista  omasta ja koko oppimisesta ja tiedon edistämisestä.  (Hakkarainen, Lonka& Lipponen 2004, 17).

Ajatukset risteilevät oman oppimisen ja opettamisen välillä ja välissä. Tällä matkalla on hieno olla, vaikka välillä olen tuntenut olevani pahasti eksynyt, eksyksissä. Sama tunne, kuin lukiessani kesällä W.G. Sebaldin kirjaa Austerlits. Siinä päähenkilö etsii kotia itselleen. Eksyksissä olon tunteen loi Sebaldin tapa kirjoittaa koko kirja yhteen pötköön, ilman välilukuja ja otsikoita.  Usein en muistanut mihin olin kirjassa jäänyt, mitä tarkkaan ottaen oli viimeksi tapahtunut, eksyksissä etsin monen sivun ajan kohtaa johon olin edellisellä kerralla jäänyt.

Merkityksellinen oppiminen opettamisessa? 

Merkitykselliset oppimiskokemukset limittyvät, lomittuvat ja nivoutuvat oppijan henkilökohtaisen elämään. Ne koostuvat oppimisen parissa vietetyistä hetkistä, joilla on pitkäaikainen vaikutus elämään. Opettaja, joka osaa motivoida, havainnoida ja vuorovaikutustaitojaan hyödyntäen innostaa oppijat oppimaan on merkityksellisen opettamisen tiellä. Opettajalla, joka saa oppilaat innostumaan ja panemaan itsensä likoon on mahdollisuus saada oppijoissa aikaan merkityksellistä oppimisista. Nämä sosiaaliset ja vuorovaikutukselliset taidot ovat tarpeellisia opettajalle, jotta oppimista tapahtuisi myönteisessä ilmapiirissä. Jos opettaja ei hallitse luokkaansa, eikä pysty havainnoimaan luokkansa ilmapiiriä tai hänellä ei ole tilanteiden lukutaitoa oppiminen voi olla myöskin negatiivista. Negatiivinen oppiminen tarkoittaa sitä, että opitaan ei toivottuja asioita liittyen esim. huonoon käytökseen. Vuorovaikutustaidot edellyttävät omien tunteiden hallintaa ja empatiakykyä. Kun opettaja hallitsee nämä osa-alueet, hän pystyy innostamaan ja rohkaisemaan, suostuttelemaan ja vaikuttamaan sekä saamaan muut mukaansa oppimisen prosessiin. Kun opettaja tekemällä oppimisen kautta oppii joka päivä uusia asioita, taitoja vuorovaikutuksesta ja ryhmän ohjaamisesta hänestä kehkeytyy hyvä opettaja, jonka opetusmenetelmät vievät häntä kohti merkityksellistä oppimisista. Tästä kirjoittavat Hakkarainen, Lonka ja Lipponen teoksessaan Tutkiva oppiminen käytännössä: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Heidän mielestään asiantuntijuuteen päästään osallistumalla aitoihin asiantuntijoiden käytäntöihin. Näin toimien asiantuntijuus syntyy ja kehittyy asteittain syvenevässä prosessissa, jolloin pikkuhiljaa hiljainen tieto ja toimintakulttuuri siirtyvät osaksi uuden opettajan toimintakulttuuria. Oppiminen tapahtuu eri ikäryhmien pohdintaprosesseissa, osallistumisen verkostossa. (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2005, 129). Kun opettaja on itse valmis heittäytymään tilanteisiin, ottamaan opettamisen haasteen vastaan ja kohtaamaan oppilaan yksilönä, hän on oikealla tiellä kohti merkityksellistä oppimista. Vuorovaikutuksellisuus ja yksilöllinen  ote opetuksessa ovat myös merkittävässä asemassa oppimisessa.

Yksi merkityksellisen opettamisen sisältökysymyksistä liittyy opettajan taitoon ankkuroida opetus todelliseen maailmaan, todellisiin merkittäviin kysymyksiin. Niiden avulla oppiminen syvenee, uusi asia ymmärretään ja mahdollisesti päästään uusiin oivalluksiin. Tämä vaatii opettajalta rohkeutta, sillä hyppy sellaisten kysymysten ja ilmiöiden äärelle, joihin ei ole yhtä ainoaa oikeata tai väärää vastausta vaatii ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta olla läsnä. Taito heittäytyä oppimistilanteisiin, joissa oppimisprosessissa ollaan tasavertaisina oppijoina, käytetään termiä kriittinen pedagogiikka.

Yksi kuuluisimmista kriittisen pedagogiikan ja dialogisuuden kehittäjistä on brasilialainen pedagogi, Paulo Freire (1921-1997). Hän yhdisti työssään onnistuneesti teoreettista laaja-alaisuutta ja tiedettä käytännön työhön, mitä hän teki työskentelemällä kansalaisjärjestöissä ja kansainvälisissä verkostoissa Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Hänen ajattelussaan kantava ja yksinkertaistettu ajatus on, että kaikilla on tasavertainen oikeus kasvaa ihmisinä ja hallita omaa elämäänsä. Tätä ajatusta hän vei eteenpäin ruohonjuuritason järjestöissä ja toimiessaan professorina ja opettaessaan eri yliopistoissa. Tunnetuin hänen kriittistä pedagogiikkaa käsittelevä, alan klassikoksikin kutsuttu teos, Sorrettujen pedagogiikka, valmistui vuonna 1968 ja se käännettiin suomeksi vuonna 2005.  Freiren maailma köyhässä eriarvoisessa maassa ja maanosassa, alisteisessa suhteessa Eurooppaan, oli aikanaan aivan toista kuin elämä nyky-yhteiskunnan Eurooppalaisessa hyvinvointivaltiossa, tästä huolimatta hänen radikaali kumouksellisuus kiinnostaa eurooppalaisia ihmisiä ja on herättänyt mielenkiintoa ympäri maailmaa. Hakkarainen, Lonka ja Lipponen käsittelevät oppimista kulttuuriin sidonnaisena kysymyksenä ja hahmottavat oppimisen yksilöllisen tiedon ja kulttuuritiedon yhdistymisprosessina. Heidän mielestään yhteisöllinen työskentely on hyvin tärkeää.  (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2005, 299).

Mitkä tekijät vaikuttavat oppimiskokemuksiin? Arvot, asenteet, ennakkoluulot motivaatio.

Kirsi: Ilmapiirin vaikutus oppimiseen on merkittävä. Opettaja omalla innostavalla asenteellaan luo ilmapiirin, mikä mahdollistaa oppimisen (Hakkarainen ym. 2005). Itsekkin muistan omista opiskelu kokemuksista, kun opettaja oli innostunut ja tavallaan ennakoluuloton, tuli itsellekin helpompi ilmapiiri opiskella ainetta riippumatta oliko itselle helppo vai haastavampi aihe. Lukkoja oppimiseen mielestäni toi ennakko käsitykset niin itseltä "en osaa tätä kuitenkaan". Tai opettajalta, joka oli kertoi "totuuksia" mutta ei annettu tilaa keskustella tai kyseen alaistaa.

Motivaatio on toinen tärkeä tekijä. Kukaan ei voi tehdä toisesta motivoitunutta, mutta siihen kannustaminen on opettajan tärkeä rooli.. Motivaation ylläpitäminen on myös tärkeää monipuolisilla opetusmennetelmillä, kuten havannoimalla, lukemalla tai tekemällä. Näin voidaan tukea erilaisia oppijoita.  Jos oppimisessa on tärkeää oppilaiden motivaation vaikuttaa siihen myös opettajan motivaatio. Hakkarainen, ym. 2005

Omalta kohdalta mietin motivaatiota hyvinkin paljon, koska opetustyö on hyvin erilaista moneen työhön verrattuna. Millä minä mittaa omaa onnistumista? Tai onko ylipäätään kaikkea mitata? Ehkä positiivista palautetta kollegoilta ja opiskelijoita voidaan pitää "mittarina" onnistumisesta. Opettamisessa ja oppimisessa täytyy olla tavoitteita, mitä kohti kulkea. Tavoitteiden saavuttamista tulee seurata ja tarvittaessa esimerkiksi kannustaa tai tukea oppijaa kohti tavoitetta. 

Oppimsen ytimenä pidetään merkityksen muodostumista. Toisten opettajien mielestä tähän vaaditaan ensin perusasioiden sekä -käsitteiden tuntemista. Toistaalta kokonaisuuksiin toisten opettajien mielestä "ajaudutaan", kun ei anneta liikaa painoarvoa nippelitiedolle. Käsitellään uutta asiaa asiayhteyksissä ja merkitys syntyy, kun hahmotetaan asiaoiden yhteystoisiinsa. Hakkarainen, ym. 2005

Kirsi: Motivaatiopsykologia mahdollisesti selittää motivaatiota elämän eri vaiheissa. Mitkä asiat saavat meidät tekemään tietynlaisia päätöksiä tai asioita? Tai toimimme tietyissä tilanteissa, jollakin tietyllä tavalla? Motivaatio ei ole aina tietoista toimintaa. Henkilön motivaatiota voidaan tarkastella hänen ominaisuuksilla, mitkä ovat olleet henkilöllä syntymästä lähtien. Toisaalta elinympäristö vaikuttaa motivaatioon parhaimmillaan uusina mahdollisuuksina tai pahimmillaan rajoitteina. Elinympäristöllä on merkittävä vaikutus, mikä vaikuttaa motivaatioon. Ympäristö luo rooleja ja odotuksia. Eri ympäristössä tai elämänvaiheessa elävillä on erilaiset motivaatio rakenteet. Ympäristöllä on merkitystä motivaatioon kouluiässä, koska lapsi saa itseään koskevat asenteet, uskomukset sekä odotukset ympäristöstään. Kodin ja opettajan vaikutus on merkittävä aluksi. Nuoren elämässä kodin vaikutus vähenee ja ikätovereiden sekä ystävien lisääntyy. Odotuksilla on vaikutus vahvistaa motivaatiota lisäksi roolit ja näihin liittyvät odotukset ohjaavat motivaatiota. Mikä meitä Liikuttaa: Salmela-Aro ja Nurmi, 2005

Mitkä tekijät tekevät oppimisesta merkityksellisen?

Opettajuuden laatu (1999, 56-57) kirjassa Patrikainen esittää konstruktiivisen oppimiskäsityksen idean, missä tieto ei siirry, oppija “konstruoi” , valikoi ja tulkitsee tiedon itse.  ”Rakentaa” aikaisempien kokemusten perusteella kuvaa maailmasta, missä elää ja sitoo uuden tiedon tähän pohjaan. Tämän oppimiskäsityksen mukaan oppijan täytyy itse rakentaa, mitä ei voi toinen opettaa. Konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaan emootiota ei voida erottaa oppimisesta, tästä syystä opetustilanteissa täytyy ottaa huomioon motivaatio, asenteet, tuntemukset sekä mielikuvat, koska nämä nitoutuvat osaksi opittavaa tietoa. Oppilaan aktiivinen rooli omantieto rakenteen sekä sen jäsentäjänä.

Reflektointi, missä itse käydään läpi omia tunteita, ajatuksia, toimintatapoja sekä tarkkaillaan omaa oppimista ja tehdään tästä pohdintaa. Mielestäni opettajalle täytyy olla merkitystä, mitä opettaa jotta opiskelijat saavat enemmän ja oppimisesta tulee merkitysellistä. Onnistunut opettaminen luo mahdollisuuden merkityksen löytämiseen. Tavallaan opettaja antaa enemmän, havainnollistaa ja hakee asioihin asia yhteyksiä oppilaiden kanssa.

Tutkiva oppiminen käytännössä johdattaa tutkivan oppimisen maailmaan. Tutkivan oppimisen tarkoitus kunnioittaa oppilaiden ajattelutaitoa sekä ymmärrystä ja tätä kautta tavoitteena sytyttää oppilaiden oppimisen ja ymmärtämisen jyvä. Turvallinen ja kannustava ilmapiiri on tärkeässä roolissa, jota oppilaat uskaltavat tehdä ajatuskokeita ja ottaa riskejä. Asiat, mitkä ovat merkityksellisiä kannustaa oppilaita rakentamaan yhdessä tietoa asioista sekä ilmiöistä. Tällöin tiedonhakua tapahtuu myös oppituntien ulkopuolella erilaisista tietolähteistä tai asiantuntijoilta. Todellisissa tutkivan oppimisen työskentelytilanteissa sulautuvat yhteen opetussuunnitelmien tavoitteet, opiskeluaineiden sisällöt sekä aihekokonaisuudet. (Hakkarainen ym. 2005)

 Tavoitteita ja motivaatiota tarvitaan oppimisessa, jotta mielestäni oppimisesta saadaan  oppilaalle merkityksellistä. Opetettava aihe tulee pystyä lisäämään tai yhdistämään aikaisempaan tietoon, jotta opittava asia ei jää irralliseksi. Opettajan vaikutus on merkittävä luokan ilmapiiriin, missä oppillaat pääsevät tutkimaan ja pohtimaan uusia asioita. Kannustavassa ilmapiirissä oppilailla on mahdollisuus rohkeasti kokeilla ja tutkia uutta pelkäämättä vääriä vastauksia. Näin oppilailla on positiivisia kokemuksia uuden oppimisesta. Tätä kautta lapsille ja nuorille luodaan hyviä valmiuksia muuttuvaan ja globaliin maailmaan, missä jatkuva uuden omaksuminen ja oppiminen on välttämätöntä.

Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäinen motivaatio ylläpitää toimintoja sekä aktivoi. Tässä tyydytys saadaan itse tekemisestä, tämän vuoksi palkitseminen joka tulee ulkoa voi pahimmillaan tyrehdyttää motivaation. Perustarpeiden tyydyttäminen lisää sisäistä motivaatiota. Ulkoinen motivaatiossa on näkyvää, minkä asian eteen toimia. Yleisimpiä näkyviä, jotka voi helposti havaita ovat aseman tai raha. Motivaatio ei ole aina tietoista, lisäksi on sisäinen motivaatio. Suurin osa tutkimuksesta kohdistuu tietoiseen motivaation tutkimiseen. Tulevaisuudessa on tarvetta uusille menetelmille, mitkä mahdollistavat tiedostamattomien motiivien tutkimisen. Nykyään tutkimuksissa tarkastellaan, elämää myös taaksepäin ja näiden pohjalta on selvinnyt että ihmiset katuvat elämässään tekemättä jättämisiä. Toinen uusi suuntaus tutkimuksissa on rahan vaikutus ihmisten onnellisuuteen. Kolmantena linjaus, missä tutkitaan jaettuja tavoitteita. Tästä hyvä esimerkki on pariskunnan lapsen kasvatus. Me jokainen kohtaamme elämän aikana haasteita sekä rajoituksia. Motivaatio on se tekijä, mikä vaikuttaa siihen kuinka me reagoimme näihin ”vastoinkäymisiin”. Motivaatiotekijät vaikuttavat kuinka valitsemme oman mieltymyksen elämänkulun. Tutkimalla elämänkaaren motivaatioita, voidaan löytää vastauksia ajankohtaisiin sosiaalisiin kysymyksiin. Nuorten pätkätöiden vaikutus perheeseen taikka kokonaisuudessa elämän tasapainon löytymiseen. Näillä tutkimuksilla ei välttämättä saada vastauksia ongelmiin, mutta voidaan löytää uusia näkökulmia kysymyksiin. (Salmela-Aro ja Nurmi, 2005)

Onnistumiset lisäävät motivaatiota tuleviin haasteisiin ja intoa harjoitella asioita, kun taas jatkuvat pettymykset lannistavat hyvänkin motivaation. Perustarpeet ja turvallinen oppimisympäristö kasvattaa sisäistä motivaatiota. Ulkoinen motivaatio on näkyvää, mitä voi mitä esimerkiksi oppiskelu menestyksellä. Oppilata tulee kannustaa niihin suorituksiin, mihin kunkin resurssit ovat riittäviä. Me voidaan kohdistaa motivaatiota hyvin erilaisiin asioihin eri elämäntilanteissa. Tavoitteet voivat olla tavoitteet voivat olla pitkälle kantavia, hetkellisiä pyrkimyksiä tai projektiluontoisia. Tavoitteet omia ja voivat liittyä opiskeluun, vapaa-aikaan tai työuraan. Tavoitteet voivat olla myös yhteisiä ja jaettuja liittyen perheeseen tai ystäviin.

Mielekkyys luo hyvät mahdollisuuden oppimiseen. Mieluisten asioiden tai tekemisen oppiminen on nopeampaa, kuin vastenmielisten. Mielekkyyttä oppimiseen lisää asioiden hyöty oppijalle. Kuinka luoda haastavista asioista niin mielekkäitä, että oppimis prosessi toteutuu? Oppiminen on yleensä tietoista, koska oppimista seurataan ja arvioidaan. Oppimisen tiedostaminen antaa mahdollisuuden oppimisen reflektointiin. Meistä jokainen oppii hieman eritavalla tai nopeudella. Opettamisessa on tärkeää huomata erilaisuus ja yhteisöllisyys, mitkä auttavat myös oppimis prosessissa. Tästä esimerkkinä lapset oppivat pukemaan ja syömään paremmin kaverin kannustama kuin aikuisen.

"Tiedonhaun opetus puuttuu"

Kirsi: Savon Sanomat 25.8.2012 uutisoivat uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan lukiolaiset eivät hallitse internetin hakukoneiden käyttöä. Kuopion Lyseon opettaja Marja Meurmanin painottaa artikkelissa ennemmän kriitistä arviointia kuin tiedonhakua. Opetusneuvosto Kristiina Kaihari kertoon, että opetussuunnitelma painottaa tiedonhakuun, valitaan sekä soveltamiseen tarvittavia valmiuksia. Se miten opetussuunnitemaa toteutetaan vaikuttavat kunnissa ja kouluissa tehtävät päätökset. Internettiä pidetään monipuolisena oppimisympäristönä, mutta opetuksessa tulisi korostaa tiedon suhteellisuutta ja oppilaiden valmiuksia lähdekritiikkiin on Kaiharin linja. Lisäksi oppilaiden tietotekniset valmiukdet ovat hyvin vaihtelevia ja tämä vaikeuttaa opettamista Meurmanin mukaan.

On siis tärkeämpää hallita tiedonhaku ja hakea paljon tietoa vai olla kriittinen siitä mitä tietoa hakee? Onko tärkeämpää löytää vähän oikeaa tietoa vai paljon tietoa minkä alkuperästä ei ole tietoa.

Kirsiltä on tullut hyviä, pohtimisen arvoisia kysymyksiä. Olen itse törmännyt työssäni yläkouluikäisten kanssa siihen, että tieto kyllä löytyy suhteellisen helpostikin netistä, wikipediasta tms, mutta nimenomaan kriittisyys ja taito punnita tiedon oikeellisuutta uupuu. Tuntuu sille, että kaikki netistä löytyvä "tieto" on totta ja yksi ainoa totuus. Lisäksi nuorilla on häviämässä keskittymiskyky ja taito lukea piedempää tekstiä.

Kirsi: Opetussuunnitelma on yhteiskunnan tehtävänanto, "valmistaa" oppilaita elämään jatkuvassa muutoksessa.(Patrikainen, 1999) Kirjoista "Opettajuuden laatua" ja "Tutkiva oppiminen käytännössä". Opettajan rooli ohjaajana on merkittävästi esillä, eikä enää tiedon syöttäjänä. Mikä kuva itsellä oli peruskoulu ja lukiovuosilta.

Oppiminen nähdään nykyään enemmänkin prosessina mihin tarvitaan ohjaaja, motivaatiota sekä sitoutumista.  Tutkivassa oppimisessa oppilaat ovat mukana aktiivisesti jakamassa tietoa ja osaamista myös opettajaa haastetaan mukavuus alueen ulkopuolelle, koska lopputulos ei välttämättä ole ennalta tiedossa, vaan se selkeytyy prosessin aikana. Oppimisprosessin aikana tietoa palastellaan sekä rakennetaan. Näin oppimisprosessia syntyy uusia kysymyksiä ja tietoa. Merkityksellisessä oppimisessa niin kuin tässäkin koulutuksessa on tärkeää: yhteiseen tutkimukseen osallistuminen, tiedon sekä osaamisen jakaminen

Nykyisessä päivätyössäni esimiehenä käytän paljon yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmää. Meillä on selkeä yhteinen tavoite, johon pyritään yhteisillä pelisäännöillä. Työpaikalla vallitsee hyvä ilmapiiri, missä kannustetaan ja opastetaan kaveria. Kaikilla on vastuu kokonaisuuden onnistumisesta ja kannustetaan yhdessä tekemiseen. Yhdessä mietitään hyviä toimintatapoja ja arvioidaan tuloksia. Onnistumisista palkitaan kaikki. Tämän lisäksi minun toiminnan täytyy olla tasapuolista ja luotettavaa. Palkinnot eivät ole isoja, mutta yhteiset aamiaiset tai täytekakku toimii hyvin kannustimena.

Keskeisiä asioita:

- motivaatioasenteet, tuntemukset sekä mielikuvat
- vuorovaikutus
- oppilaiden aktiivisuus ja vastuu oppimisesta
- oppimiskokemukset limittyvät, lomittuvat ja nivoutuvat oppijan henkilökohtaisen elämään
- yhteisöllisyys
- opettajan taitoon ankkuroida opetus todelliseen maailmaan